Ihmissuhteiden mielikuvapaistinpannu

Siitä tämä nyt lähti. Keskustelusta ystävän kanssa, kun kahden ihmisen välinen kanssakäyminen tuntuu niin vaikealta, että vaikka toisaalta haluaa juosta lähelle ja kapsahtaa kaulaan, niin samalla lyö luurin korvaan ja toivottaa tämän hevon helvettiin, jääden pohtimaan, kumpi ratkaisu olisi sitten ollut oikea.

"Mä tykkään heiluttaa ihmissuhteiden mielikuvapaistinpannua suoraan päin näköä."

Totuus kai on, ettei kumpikaan. Ystävänä sitä tietysti toivoo, että läheisellä olisi mahdollisimman hyvä olla. Mutta toisaalta ulkopuolisena ei voi tietää tilanteen kaikkia tekijöitä. Mielikuvapaistinpannu heiluu saatujen tietojen perusteella ja toivon mukaan sillä osuu oikeaan.

"Ihan oikeesti, kun elämässä tulee pettymyksiä muutenkin, niin on aivan turhaa roikkua sellaisen ihmisen hännillä, joka tarjoilee pettymyksiä ihan säännöllisesti. On hitokseen paljon helpompaa, kun voi heiluttaa sellaselle hyvästit."

Itse olen siitä herkkä pässi, että en halua jättää riitoja selvittämättä. Eikä minulle riitä, että kuvittelen lähettäväni toiselle kirjeen, jossa käsittelen oman osuuteni asioista. Ehei, haluan nähdä, että toinen on ymmärtänyt, miksi tein, sanoin, en tehnyt tai en sanonut ja mieluusti kuulen, mikä on toisen osapuolen näkemys. Muutama ihmissuhde tällä on pelastettu, muutama haudattu. Muutaman kerran on lainattu Neon2 biisiä Kemiaa: Jos joskus vielä tavataan, hyvä niin - jos ei, hattu päähän ja näkemiin.

"Ja oikeasti yks mitä on joutunut opettelemaan, on rehellisyys itseä kohtaan. Se et malttaa pysähtyä ja miettiä, miltä tuntuu, harmittaako ja mikä harmittaa, myöntää itselleen jos on mokannut ja first of all, tajuaa et mä ansaitsen olla onnellinen."

Vielä seitsemän vuotta sitten parikymppisenä enemmän tai vähemmän jatkuvat sydänsurut kuului porukan arkeen. Aina oli joku, joka pettyi ja jonka tilannetta pohdittiin tyttöjoukolla. Useimmiten miehet oli tarinan sikoja. Nyt kun kolmekymmentä alkaa kolkuttaa oven takana, sitä pyrkii välttämään sydänsuruja etukäteen. Se saattaa tarkoittaa sitä, että jokin seikkailuksi luettava jää kokematta tai jokin tuttavuus syventämättä. Itselle se tarkoittaa negatiivisten ihmisten tunnistamista ja heidän vaikutuspiiristään poistumista. Toki elämässä pitää edelleen olla extremeä (jota on välillä kiva tasapainottaa sohvannurkassa kyhnöttäen), mutta itseään ei ole pakko (antaa) repiä.

"sitten saakin elää siinä tilanteessa, että toinen OIKEASTI on sitä mieltä, aina ja joka päivä, kiukussakin, että sä oot upee ja just täydellinen omine vikoineskin."

From Pässi with love